Bounce rate: merkityksetön välitön poistuminen

/ / Tekniikka

Google Analyticsin tuijottaminen voi muuttua huumeen kaltaiseksi toiminnaksi. Varsinkin  kun seuraa reaaliaikaisesti ihmisten tekemisiä. Ja kun siellä näkyy nolla, niin alkaa pienoinen paniikki. Onko Analytics rikki vai eikö kukaan todellakaan ole saitilla. Kun selviää, että oma käynti näkyy eli on vain hiljaista, niin on aikaa ihmetellä vanhempia tilastoja. Siellä osuu silmään bounce rate eli välitön poistuminen. Korkea prosentti on paha, matala prosentti on hyvä. Vai onko? Ja kuten kaikkia prosentteja, niin tuotakin saa säädettyä omaan toimintaan sopivammaksi. Se, että bounce raten tietämisestä tai säätämisestä ei ole mitään hyötyä, on myös muistettava asia.

Bounce rate eli välitön poistuminen kertoo niiden kävijöiden määrän, jotka ovat poistuneet saapumissivulta jatkamatta muualle tai tekemättä mitään. Se, että onko tuolla jokin merkitys ja mikä prosentti on siedettävää, riippuu tilanteesta.

Verkkokaupoissa sitä yritetään painaa alaspäin, koska se tarkoittaa asiakkaan poistumista saapumissivulta, jota usein kutsutaan nimellä landing page, käymättä missään muualla – tai jos kassatoiminta on samalla sivulla, niin ostamatta yhtään mitään. Sen jälkeen kauppias alkaa tekemään kaikkia mahdollisia teknisiä kikkoja, joita markkinointi- tai IT-konsultti keksii suoltaa oman laskutuksensa mukaan, eikä prosentti silti muutu. Tai muuttuu, jos kohtelias kävijä yrittää poistua jotenkin korrektilla tavalla sivuilta, koska ollaan rakennettu häiriöttömän myynnin tunneleita ja funneleita – joka UX-ajattelussa tarkoittaa aina navigaation rampauttamista. Kun asiakas piipahtaa seuraavalla sivulla, vaikka ei edes halunnut sinne, niin bounce rate laskee ja silti lopputulos oli sama: myyntiä ei tullut. Plus käyttökokemus on pakkasen puolella.

Verkkokaupan hype

Toteutumaton myynti johtuu neljästä asiasta:

  • ollaan näyteikkunaostoksilla
  • hinta ei sovi ostajaehdokkaalle
  • myyntitekstit ja kuvat ovat huonoja tai jopa luotaantyöntäviä
  • tarjonta ei ole sitä mitä haluttaisiin ostaa

Ei siinä myyntisuppilot ja landing paget auta, kun perusta ei toimi.

Yleisin legenda on selittää ostamisen vaikeudesta ja siksi siihen myyntisuppiloon pitää vaikuttaa. Tuo pitää paikkaansa B2B-sivustoilla turhan usein, mutta se on vain osoitus tekniikkasokeudesta ja ymmärtämättömyydestä, että B2B-asiakkaat ovat henkilöitä siinä kuin kuluttajat. Ainoa ero tulee hinnassa, koska yritysasiakas harvemmin pelaa omilla rahoillaan – jos unohdetaan se suunnaton yksinyrittäjien määrä.

Näyttäkää minulle se asiakas, joka ei osaa ostaa mistä tahansa vakioverkkokaupasta. Myyntipolku on hyvin yksinkertainen.

  1. Tullaan tuotteelle
  2. Lisätään ostokoriin
  3. Mennään kassalle
  4. Maksetaan

Se siitä. Kun tuon suppilon monimutkaisuudella yritetään selittää korkeaa bounce ratea ja toteutumatonta myyntiä, niin minä näytän sinulle

  • asiakkaan, joka ei koskaan osta verkosta, vaikka suppilo olisi mikä
  • verkkokauppayrittäjän, joka on säätänyt viimeisen päälle kauppaansa

Verkkokauppahypen aikana on unohdettu määrän merkitys. Verkkokaupoissa 90 % välitön poistuminen on aivan normaalia. 70 % on jo hyvä saavutus. Prosentti on yksi sadasta. Jos olet tavallinen yrittäjä, jonka verkkokaupan bounce rate on 90 %, niin se tarkoittaa sitä, että yrität saada myyntisi kymmenestä sivulle jääneestä aina per 100 käyntiä. Niistä kymmenestä ehkä yksi tai kaksi aidosti ostaa.

Panosta määrään

Tiedät mihin tämä johtaa. Jos sinulla on kävijöitä päivässä sata, joka ei ole ollenkaan poikkeuksellista, niin yrität saada päiväpalkkasi yhdestä ainoasta myynnistä. Jos myynnin arvo on keskimäärin 14,90 alvillisena, niin voit merkitä kalenteriin päivän, jolloin joudut lopettamaan toiminnan.

Jos sinulla on siedettävän vilkas sivusto, jossa käy 2000 ihmistä päivässä, niin yrität tehdä elantosi 200 ihmisestä, joista ostoksen tekee 20. Keskimääräisellä 300 euron alvillisella päivämyynnillä saat kuitattua webhotellimaksut. Mutta aidosti liiketoiminnastasi hyötyy maksunvälittäjä, kirjanpitäjä, tukkuri ja hiukan valtio. Et sinä.

Sitten ihmetellään miksi verkkokauppoja kaatuu urakalla koko ajan. Ei kyse ole ostamisen vaikeudesta, vaan että ei ole ostajia.

Kysymys on pelkästään määristä. Mene paikkakuntasi isoimpaan ostoskeskukseen, ota kuppi kahvia tai mitä juotkaan, istu alas ja seuraa ihmisiä. Henkkamaukassa käy paljon asiakkaita, ja isohko osa jopa ostaa. Mutta taatusti he eivät pääse bounce ratessa edes 90 prosenttiin. Paikallisessa high fashion putiikissa käy ehkä muutama ujo ihmettelemässä tuhannen euron kolttua, mutta pääsääntöisesti myynti tulee kuitenkin isosta osasta kauppaan saapuneista. Heillä on huomattavan matala bounce rate, mutta matalasta määrästä ostettuna. Ja sitten on se iso päivittäistavaramarketti. Suurin osa kauppaan saapuneista ostaa jotain. Matala bounce rate, isot kävijämäärät, iso myynti.

Verkkokauppa ei ole mitenkään eri asia kuin kivijalka vain siksi, että media on erilainen. Tässä ollaan aivan samassa kuin selittäisi miten e-kirja on aivan eri asia kuin paperikirja, koska kulutusmedia on sama. Ei se ole eri asia. Se on koko ajan aivan sama kirja. Reaalielämän myyntitapa ja -nopeus ovat erilaisia, mutta peruskonsepti on koko ajan tismalleen sama.

Amazon, eBay tai Zalando eivät pärjää niin hyvin siksi, että oltaisiin tehty teknisiä panostuksia bounce rateen. Ne pärjäävät siksi, että niillä on miljoonia kävijöitä. Ei suurin osa edes isoista verkkokaupoista mitenkään erityisen hyvin voi. Edelleenkään se ei johdu sivuston tekniikasta tai maksutapojen määrästä, vaan että ne eivät saa generoitua riittävästi liikennettä, jotta toteutuneet myynnit olisivat jossain suhdassa menoihin.

Sisältö on SEO

Panosta mainostukseen. Ei se, että verkkokaupasta tietää sukusi ja spämmäämiseesi kyllästyneet facebook-kaverit, riitä mihinkään. Sen jälkeen (oikeammin, siinä samassa) fiksaat sisällön kuntoon. Ja muista, että verkkokaupan tarjonta ei nosta sinua Googlen hakutuloksissa ohi niiden tuhannen muun samaa tuotetta myyvän, vaan sisältö.

Sisältö, oli se sitten

  • käyttöä vinkkaava blogipuoli,
  • tuoteneuvonta käytönnön esimerkeillä
  • jopa tuotetekstit

on se mikä tuo näkyvyyttä.

Kunhan muistat yhden asian. Sisällön on oltava mahdolliselle ostajalle hyödyllistä. Siis aidosti hyödyllistä. Ei gimmickit, näennäisvinkit tai jonkun muun tekemän sisällön kopiointi ole sisältöä tai sisällöntuottoa. Se ei ole myöskään sisältömarkkinointia. Se on halpahintaista annan-ymmärtää-mutta-en-ymmärrä-antaa pelleilyä, joka heilahtaa aina vastapalloon. Konsulttimaailmassa muuten yksi suurimmista perisynneistä. Onneksi Suomessa riittää vielä korkeampaa yritysjohtoa, joille rahalla ei enää ole arvoa – se on vain luku. Heillä on varaa maksaa hyödyttömyydestä.

Bounce ei ole aina sama

Verkkokauppaa pitäisi testata kuin satunnainen asiakas. On muuten jumalattoman vaikeaa, koska itse tietää miten systeemit toimivat ja on vähintäinkin alitajunnan puolella, paitsi ylpeä tekemisistään, niin täysin vakuuttunut siitä, että kaikki on paremmin kuin hyvin. Mutta samaa testiä pitäisi tehdä sisällöllekin. Jos satunnaiselle kävijälle viimeinen jäänyt ajatus on, että hukkareissu, mutta tulipa tehtyä, niin saadaan negatiivinen bounce. Jos viimeinen ajatus on oivallus, että näinkin voi tehdä tai tällainen hieno juttu on olemassa, niin saadaan positiivinen bounce.

  • Negatiivinen bounce on välitön poistuminen, jossa asiakas ei taatusti halua palata takaisin
  • Positiivinen bounce on välitön poistuminen, jossa asiakas saattaa palata takaisin

Haluaisin itselleni videokamerasysteemin, joka seuraa ja zoomaa automaattisesti. Olisi kiva lisä oman ratsastuksen analysointiin ja luentoreissujen tallentamiseen. Se ei ole ihan ilmainen. Myyntisivulla on esimerkkejä tuotteen käytöstä ja vinkkejä, mihin kaikkeen sitä voisi hyödyntää. Sain kaiken haluamani tiedon, koska ne oli laitettu yhdelle sivulle – uudelle sivulle siirtyminen on kävijälle aina korkeampi kynnys, kuin ensiklikkaus. En ostanut, koska talous ei olisi kestänyt sitä. Tuli siis positiivinen bounce ilman kauppaa. Tuote on hyvä ja palaan takaisin, kun rahatilanne kehittyy.

Taistelin sivuston hakukoneindeksoinnin kanssa (kukapa meistä ei) ja törmäsin Googlessa hittiin, joka lupasi kahta kaunista ja kolmea hyvää urakan helpottamiseen. Sain epämääräisiä lupauksia ja melkoisesti hyvinkin määräisiä uhkauksia seurauksista romahtaa hakutuloksissa, jos en nyt-tässä-heti osta WordPressiin lisäosaa, joka konsulttikielellä ottaa kopin ja vie homman maaliin. Jotta olisin vakuuttuneempi, niin juuri nyt Rutger paikkakunnalta Nummela osti lisäosan. Samaten yrityksen Xyz ltd. CEO Jones Samaritan kehui tuotteen parhaaksi mitä oli nähnyt ja pääsi hakutuloksissa ohi Googlen maksettujen mainosten. Poistuin nopeasti, sivuston bounce rate heikkeni ja lopputulos oli negatiivinen bounce. Ei koskaan ikinä milloinkaan tuota. Jenkkiläiset web-ihmiset kuvaavat reaktiota ilmaisulla I came, I puke, I left.

Sain toimivat ohjeet muualta, ja koska samalla löysin fiksun tuotteen avustamaan aivan toisessa asiassa, niin ostin se. Tiedon tarjonneen bounce rate parani ja tuli myyntiä.

Sisällöntuottajat

Sisältösivustoilla (tai esimerkiksi kivijalkapalvelua/myyntiä tarjoavilla) bounce rate onkin monimutkaisempi. Tai yksinkertaisempi, miten sen miettii.

Jos tulet tälle sivulle, luet jutun ja saat joko uusia ajatuksia tai vahvistat olevaa näkökulmaasi, niin olet saanut sen tiedon, jota tulit etsimään. Jatkaminen toiselle sivulle, jolloin osumaa välittömään poistumiseen ei tulisi, on vain plussaa. Pointti on siinä, että bounce rate ei kerro mitään kävijästä ja hänen tarpeistaan.

Entä jos asiakas tuleekin liikkeen sivuille hakemaan aukioloaikoja tai yhteystietoja ja löytää ne heti? Tulee välitön poistuminen, mutta silti sivu teki juuri sen minkä pitikin ja yrityksestä jäi hyvä kuva.

Pitäisi seurata muutakin käyttöä, kuten vaikka sisäistä hakua. Jos matala bounce rate tulee siitä, että saavutaan Googlen hausta (sitä kuuluisaa orgaanista liikennettä) ja silti jatketaan saitilla hakemista samasta aiheesta, niin silloin laskeutumissivu ei olekaan palvellut tarkoitustaan. Ollaan tilanteessa, jossa matala bouce rate kertoo epäonnistumisesta. Se kertoo sivustosta, joka kykenee yleisilmeellään vakuuttamaan kävijän, mutta ei tarjoamaan vastausta.

Täsmätarve

Yleinen harhaluulo on, että sisältösivustoillakin kävijän pitäisi surffata päämäärättömästi ajatuksella enemmän on parempi ja siten bounce rate pysyy alhaisena. Sama data saadaan Analyticsista muuten ihmettelemällä istuntojen, avattujen sivujen ja yksittäisten kävijöiden määrien suhdetta toisiinsa. Bounce rate on vaan nopeampi ja helpompi, siksi siihen tyydytään.

Mietitään tyypillisen kävijän toimintaa. Hän näkee jaon tai mainoksen, asia kiinnostaa, hän klikkaa, lukee ja poistuu. Silloin sen artikkelin tai uutisen konversio toteutui – sehän jutun tavoite oli: saada ihminen lukemaan. Siitä huolimatta, että tavoite täytettiin, niin välittömän poistumisen suhteen tulee epäonnistumisen fiilikset.

Sama juttu Googlen osumien kanssa. Ihminen haluaa selvittää jonkun asian, se on Googlen toiseksi tärkein rooli kuluttajakäytössä. Saadaan osumia, joita lähdetään klikkailemaan. Niistä tulee käytännössä aina välitön poistuminen, koska kävijällä ei ole mitään muuta tarvetta. Tekeekö gizmo tämän asian ja jos kyllä, niin miten > sivusto esittelee gizmon ja miten sitä käytetään, joten kävijä sulkee selaimen ja lähtee ihmettelemään gizmon käyttöä. Sivukäynti täytti tarpeensa täydellisesti aivan riippumatta siitä, että bounce rate nousi.

Mobiilit tekevät bouncen

Tärkein Googlen rooli on korvata selaimen osoitepalkki, jonka takia se on merkityksellisin yksittäinen Googlen hakutuloksissa sivustoa nostava tekijä. Sekä suurin syy siihen, miksi niin moni sivusto saa bounce raten painettua alle 70 %, vaikka seurannan mukaan muilla sivuilla ei käydä. Etusivua hinkataan ja viritetään tolkuttomasti, vaikka se on se vähiten käytetty sivu. Melkoisen tyypillisesti etusivu kerää sivukäynneistä 20 – 30 %, joka tarkoittaa, että tuhannesta käynnistä 700 – 800 menee jonnekin aivan muualle.

Jos sivuilla surffaavilla säännönmukaisesti etusivu on aina toinen käyty, niin sinulla on navigaatio rikki. Se tarkoittaa, että päästäkseen jutusta X jonnekin, niin kävijän on pakko kiertää etusivun kautta. Se on web-monopolin lähtöruutu ja vaikka vankiläkorttia ei haluta pelata, niin sen sijaan halutaan kortti “mene suoraan Erottajalle, mene suoraan Erottajalle kiertämättä lähtöruudun kautta”.

Minulla on jokaisella sivustolla puhelinkäyttäjien osuus 75 prosentin luokkaa. Noin 15 % on tableteilla ja ainoastaan 10 % liikkuu perinteisemmillä tietokoneilla. Tuo tarkoittaa sitä, että hienot säätöni WordPressin sivupalkeissa ovat aivan turhia. Tuhannesta kävijästä parhaimmassakin mahdollisessa tapauksessa vain 250 näkee aidosti ne. Koska aika monet pitävät ihan ergonomiankin takia tablettejaan pystyasennossa, niin tuhannesta kävijästä vaivaiset 100 näkee sivupalkkien sisällön.

Toki sivupalkkien linkkivinkit ja mainokset näkyvät, mutta vasta sisällön alla. Suurin osa ei skrollaa niin alas. Jos tehdään ahnaasti sivupalkkeja hyödyntävä sivusto, jossa on palkit molemmissa sivuissa ja footerissa vielä kahdessa rivissä paikkoja vimpaimille ja muille widgetetille, niin puhelimella sivun pituus muuttuu megalomaaniseksi. Moisen rullaaminen pyyhkäisyillä aiheuttaa äkkiä jännetupin tulehduksen.

Kannattaa heti hyväksyä fakta, että nykyisellään ainoa tapa tarjota muuta sisältöä kävijälle on

  • rajoitettu määrä linkkejä ennen sisältöä
  • sisäinen haku
  • leipätekstin linkit
  • googlen hakutulos

Tuosta nelikosta parhaimman tuloksen antavat ensimmäinen ja viimeinen. Kyllä, ihmiset poistuvat sivustolta tehdäkseen sivustolle haun. Se johtuu yhdestä syystä: WordPressin täydellisen kädetön hakukone on opettanut ihmiset olemaan käyttämättä sivustohakua (asenna Relevanssi, se on kohtuullisen toimiva). Mutta se, että tullaan tänne vaikka hakusanoilla bounce+rate, ja palataan takaisin googleen tekemään haku eksis+sisällöntuotto, koska haluttaisiin nähdä täällä aihetta sisällöntuotto, on arkipäivää.

Aidosti tuo oli huono esimerkki, koska enemmän high tech sivustoilla kävijät käyttävät herkemmin sivuston hakua. Sen sijaan ns. yleissivustoille tehdään hyvinkin tyypillisesti kierto Googlen kautta. Mutta ymmärtänet pointin.

Kun tilanne on se, että muuta mahdollisesti merkityksellistä sisältöä ei voida tekniikan takia tarjota, niin bounce rate nousee. Mutta ei se ole ongelma. Minä webmasterina olen täysin tyytyväinen siihen, että tullaan aina per sivu Googlen hakutulosten kautta. Se on sitä hyvää SEO-politiikkaa. Minun vastuulleni jää yrittää saada saitti näkymään – ja esimerkiksi googlebotin kutsumiseen nyt eikä ensi viikolla on olemassa hyvä työkalu. Yksi tapa on lisätä “sisäiset mainokset” blokeiksi tekstin joukkoon, koska tekstilinkit toimivat perin kehnosti – mobiilien tapa esittää sisältö on suurimpia syitä miksi WordPress-maailmassa Gutenberg on käytössä. Se, että paraneeko vai paheneeko sisällön lukeminen ja käyttö, onkin sitten toinen juttu.

Mutta mobiilit eräällä tavalla kannustavat omien rajoitustensa vuoksi ikäänkuin pikaruokakäyttöön, ja se nostaa välittömien poistumisten määrää.

Analyticsin tulosten säätö

Bounce rate ei ota kantaa siihen kuinka kauan kävijä on sivulla ja mitä hän on saanut. Jos ei edetä toiselle sivulle tai ole suoritettu jotain toimintoa, niin sivuston sulkeminen esitetään välittömänä poistumisena.

Mutta se ei ole välitön poistuminen. Jos bounce rate on huono termi, koska bounce antaa tässä väärän signaalin, niin suomennos välitön poistuminen on vielä surkeampi.

Onneksi voidaan suhtautua siihen vain merkityksettömänä sanana, koska ymmärretään mistä on kyse. Jotta siitä tulisi merkityksellisempi Google Analyticsin tilastoja ihmetellessä, niin säädetään sitä hiukan. Otetaan huomioon aika ja muutetaan se eräällä tavalla todellakin kertomaan välitön poistuminen, ei poistuminen.

Bounce raten aktivoitumista pystyy säätämään ajan mukaan. Silloin edes jollain tavalla saadaan huomioitua kävijän osallistuminen. Jos ihminen jää lukemaan, niin aikaa kuluu ja jos sitä kuluu riittävästi, niin käyntiä ei enää lasketa välittömään poistumiseen. Sen sijaan nopeat piipahdukset huomioidaan välittömiksi poistumisiksi.

Katiska.info on iso koira-aiheinen tietosivusto. Jos oli hiljaista julkaisurintamalla, niin bounce rate tipahti alle 20 prosenttiin. Se kertoi vaan siitä, että suurin osa kävijöistä oli syvemmin asiaa etsiviä. Kun julkaisen jotain, niin välitön poistuminen nousee noin 70 prosenttiin. Kyse on vain siitä, että yhtä äkkiä suurempi osa kävijöistä tulee yhden jutun some-jaosta lukemaan vain se uuden julkaisun.

Kun painotin ajan 30 sekuntiin eli yli 30 sekuntia sivulla viihtynyt ei vaikuta bounce rateen teki mitä tahansa, niin bounce rate tipahti hiljaisena aikana alle viiteen prosentiin ja julkaisupiikissä noin 15 prosenttiin.

30 sekuntia on aika, joka menee lyhyemmänkin jutun lukemiseen. Jos olet oikein pedantti, niin selvitä Analyticsin avulla tyypillinen sivuillaoloaika, kun sisältöä käytetään, ja laita se rajaksi.

Kun muutoin välittömän poistumisen suhteen näyttäisi siltä, että sivusto ei valtaosaa kiinnosta, niin painotuksen siirtäminen eräällä tavalla lukemisen huomiointiin, merkitys muuttuukin: sisältö luetaan ja harvempi poistuu heti. Jos nyt välitön poistuminen lähtee nousuun, niin on syytä reagoida heti:

  • sivusto ei toimi teknisesti
  • sisältö ei ole enää sitä, mitä saapujat olettavat

Pystyt tekemään näppärimmin aikarajan kahdella tavalla.

WordPress-maailma pääsee helpolla asentamalla lisäosan CAOS, jolla saa Analyticsin analytics.js tiedoston tallennettua omalle sivustolle (parantaa myös nopeustestejä). Asetuksissa saa määritettyä “aikakorjauksen”.

Epävarmempi tapa on lisätä tämä rivi seurantakoodiin, ennen päättävää gtag(‘config’, ‘UA-XXXXXXXXX-X’); riviä.

setTimeout("ga('send','event','säädetty bounce rate','vain käynnit 30 sekuntia tai yli')",30000);

Voit käyttää mitä otsikoita haluat. Aika ilmoitetaan tuhannesosasekunteina, joten 30 sekuntia on 30000, 60 sekuntia 60000 jne.

Epävarmuus tulee siitä, että koskaan ei tiedä milloin Google muuttaa systeemejään.

Säädön ongelmat

Kun tasoittaa välittömän poistumisen laskentaa, niin yksi selvä asia on, että tulosta ei voi verrata mihinkään muun sivustoon. Mutta tuo on vertailukysymys, eikä oleellinen. Yksi on se, että jos joku ulkopuolinen analysoi dataa, niin hänen on tiedettävä muutoksesta. Nuo koskevat isompia yrityksiä ja sivustoja, ja heidän kannattaa muutoinkin käyttää aivan erilaisia analyysityökaluja. Ja käyttävätkin.

Aikarajan rakentamisen kysymysmerkki tulee kävijöiden käyttäytymisestä. Tuohan mittaa vain aikaa, vaikka lukemisesta ja osallistumisesta puhuinkin.

Kun selvittelen jotain asiaa, niin normaalisti avaan melkoisen määrän välilehtiä ja alan seulomaan niitä yksi kerraan. Näyttää hyvältä, jätetään auki. Ihan roskaa, laitetaan kiinni. Se roskaa tarjonnut sivustokin saisi mukavan matalan bounce raten, koska saattoi olla välilehdessä auki pitkäänkin. Tai avaan jonkun, totean että ei tätä roskaa kestä ja lähden… haukkaamaan happea ja suljen sen vasta tullessani. Taas aikaa meni niin paljon, että aidosti välitön poistumiseni ei näy välittömänä poistumisena, koska aikaa kului niin paljon.

Pitäisi mitata jollain tavalla toimintaa. Jos skrollaa määrätyn ajan välein, niin istunto on hengissä. Jos mitään ei tapahdu, niin istunto on kuollut. Mutta ei tuohonkaan voi luottaa. Samalla pitäisi seurata kaikkea mitä on tehnyt. Jos klikkaa videolinkkiä, niin sinänsä liikkumaton istunto ei olekaan liikkumaton – hiiri ei liiku, koska video pyörii tai podcast höpisee.

Noille kaikille on olemassa työkalut, mutta aletaan puhumaan sellaisesta koodaustarpeesta, ettei sitä kannata ihan pienille tehdä. Ja pieni tarkoittaa kävijämäärissä mitä tahansa malliin alle Iltalehden kokoluokka.

Lisäksi on muistettava, että ei ole olemassa sellaista kuin luotettava statistiikka ja analyysi. Aina on olemassa epävarmuustekijöitä. Täytyy vaan hahmottaa mitä itse aidosti tarvitsee ja miksi.

Aito data

Välitön poistuminen on usemmiten täysin tarpeeton mittari. Sitä voi toki käyttää yhtenä paljastamaan virheet, kuten kaikkia numeroita. Jos ne yhtä äkkiä muuttuvat rajusti, niin jokin on rikki. Se mistä saattaa olla enemmän hyötyä, kun miettii sisällön toimivuutta (joka on kombinaatio tekniikkaa ja sisältöä), niin Analyticsistä avataan ensimmäiseksi kohta Yleisö > Käyttäytyminen > Aktivointi

Data on erään asiakkaan sivuston päiväkohtainen tulos. Teimme hänelle suunnitelmaa sisällöntuotolle sekä haamukirjoittamiselle, joten piti ensin löytää eräällä tavalla kipupisteet. Ne sisällöt, jotka eivät tuota.

Ei tuottamista tästä näe, mutta näkee lähtökohtana paljonko aikaa on ylipäätään vietetty.

Sivustolla on kahdenlaista sisältöä ja julkaisumäärät ovat noin 50/50-suhteessa:

  • eräänlaista sisäänvetoa, joille toivotaan jotain meemimäistä some-pöhinää
  • syvempää asiasisältöä

Trendi on selvä. Tuo kertoo heti, että noin 2/3 istunnoista tulee, vilkaisee ja lähtee. Aniharva heistä jää selaamaan enempää. Sen sijaan aikaa viettävät käyttäjät ovat erittäin sitoutuneita ja kuluttavat valtaosan sisällöstä. Tuosta olisi helppo vetää johtopäätös, että aikaa ja vaivaa vaativaan sisältöön kannattaa painottaa.

 

Kun käännettiin asia toisinpäin, ja vilkaistiin monellako sivulla aidosti on käyty, niin aktiivisuus ei ole enää ihan niin vahvaa. Silti on huomattava, että sitoutuneiden istuntojen osuus on kohtuullisen hyvä.

 

Vilkaistaan vielä käyntitiheyttä – se antaa kohtuulisen hyvän viitteen sivuston vahvasta asemasta jo nykyiselläkin sisällöllä. Se, että ei löydy harvempia istuntoja kuin kaksi päivää, johtui asiakkaasta. Hän oli ottanut käyttöön uuden seurannan ja poistanut vanhan. Sitä ei kannattaisi tehdä, mutta kertyyhän uuttakin dataa joka päivä.

Analyticsin arvo on paljon enemmän kuin nuo pari nippeliesimerkkiä. Sisällöntuotossa keskitytään polkuun Käyttäytyminen > Sivuston sisältö. Verkkokaupan kehittämiselle löytyy muut datat. Pointti on siinä, että välittömään poistumiseen, bounce rateen, ei kannata sisällön, myynnin ja tekniikan kohdalla koskaan kiinnittää mitään huomiota. Sillä ei ole merkitystä.

Kun asiakkaalle saatiin sisällöntuotolle selvä suunta ja idea, fiksummat kutsuvat sitä strategiaksi, ja mietittiin mitä väyliä käytetään levittämiseen, niin kävijämäärät nousivat, myynti lisääntyi ja hakukoneosumat kasvoivat. Bounce rate pysyi edelleenkin korkeahkona, mutta ei sitä tuloksessa huomaa.

 

P.S.

On yksi tehokas tapa pudottaa bounce rate, ja saada muutenkin parempia tuloksia Analyticsiin. Asenna Google Analyticsin seurantakoodi kahteen tai kolmeen paikkaan, kuten teemaan, SEO-palikkaan ja GA-tietoja sivuston hallinnan työpöydällä esittävään lisäosaan.

Joten vaikka et tekisi mitään muuta, niin varmista, että sinulla on käynnissä yksi ja vain yksi analytics.js. Voit tarkistaa sen antamalla GTmetrixin testata sivustosi nopeuden ja sen jälkeen vilkaista esimerkiksi kohdasta Leverage browcing cache, ettei analytics.js tule useammasta osoitteesta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *